Kellomekkoja, historiaa, läskibasson rytmittämää musiikkia, vanhoja Amerikan autoja... nämä ovat vain pintaraapaisu modernista pin up -kulttuurista.
Itse sukelsin tähän maailmaan noin vuonna 2013, selvittyäni toisesta alakulttuurista. Rakastuin pin up -kuvien estetiikkaan, 50-luvun tyyliin ja sen modernisoituun olomuotoon ja pystybasson läiskeeseen. Tyyli ja kulttuuri vei mennessään.
Aluksi oli hankala löytää sielunsisaria. Internet on kuitenkin ihmeellinen maa, ja pikkuhiljaa aloin tutustumaan muihin samanhenkisiin ihmisiin. Opin, että pin up, rockabilly ja fiftari eivät ole synonyymeja toisilleen, vaikka jakavatkin paljon samoja tyylipiirteitä. Seurasin pukeutumisvinkkejä, harjoittelin kampausten tekoa, päivitin vaatekaappia.
Tänä päivänä ylläpidän Suomen suurinta (ja ehdottomasti parasta!) pin up- facebookryhmää, josta riittää iloa jokaiselle päivälle. Ehkä kauneinta tässä alakulttuurissa on se, että kaikki ovat kauniita. Ikään, kokoon, väriin tai muuhun turhaan katsomatta. Ketään ei katsota alaspäin, aloittelijat on otettu mukaan lämpimästi, sillä jokainen muistaa, kuinka itse on aloitellut harrastustaan tällä saralla. Yli tuhannen naisen ryhmässä jaetaan auliisti neuvoja ja vinkkejä, tuetaan toisia ja varsinkin muistetaan kehua. Minun kokemuksella tämä on aika harvinainen piirre isossa naisporukassa. Jokainen saa tuntea kuuluvansa joukkoon.
Todella monelle tyylilaji on ollut apu itsetunto-ongelmiin. Usea on kertonut, että on löytänyt naisellisuutensa tyylin myötä. Osa vasta vanhempana, ja ei olekaan harvinaista, että mummuikäisetkin ovat hurahtaneet tähän maailmaan.
Myös ulkopuolisille meistä on iloa. Hulmuava kellomekko, rullakampaus, punaiset huulet ja kissansilmärajaukset kiinnittävät huomion kadulla, ja usein tuntemattomatkin uskaltautuvat puhuttelemaan, kyselemään, että mikä tämä juttu on. Ja mielelellämme kerromme, että emme ole menossa teemajuhliin, vaan koko elämä on teemajuhla. Minua lähestyvät varsinkin mummut, jotka ihastelevat ja muistelevat kuinka heilläkin nuoruudessaan on ollut hulmuavat helmat ja kaunis kampaus. Papat muistelevat yleensä nuoruuden heilojaan. Ikäluokkaan katsomatta moni kiittelee, kuinka ihanaa on, että joku uskaltaa erottua joukosta.
Tänä keväänä myös keräsin rohkeuteni ja hain ensimmäisiin pin up -kisoihini ja pääsin kuuden finalistin joukkoon. Reilu viikko sitten kävin asian tiimoilta kuvauksissa Rovaniemellä ja tapasin muut kilpailijattaret. Itse asiassa matkustin ja yövyin yhdessä kilpasiskon kanssa. Jokainen kisaaja oli täydellinen omalla tavallaan, osa ensimmäisissä kisoissaan kuten minä, osa jo useamman kisan konkareita. Heinäkuun lopussa sitten saan tietää miten minun tässä käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti